Ympäristöherätykseni tapahtui lukioaikoina, mutta en osannut kanavoida sitä omaan arkeeni enkä muuhun toimintaan ennen kuin löysin samanhenkisesti ajattelevia opiskelukavereita ympäristöpolitiikan opintojen myötä. Aloitin opinnot vuonna 2000 ja tunsin olevani minulle oikeassa paikassa. Pienen laitoksen ilmapiiri oli lämmin, opettajat asiantuntevia ja tulimme tutuksi toisillemme nopeasti. Integroiduin opiskeluporukkaan syvästi. Näin jälkeenpäin ymmärrän, miten paljon opiskelujen alkuvuodet muokkasivat maailmankuvaani. Vihreä elämäntapa tuntui normaalilta ja normilta, jota tuli noudattaa.

Ensi kosketukseni ympäristöpolitiikan oppiaineeseen sain Tampereella Avoimessa yliopistossa syksyllä 1996 teoiksi yltyneiden ammatinvaihtoajatusten jälkeen. Siihen aikaan työskentelin markkinointialla mainostilan myyjänä maakuntalehdessä. Innostuin kovin ympäristöpolitiikasta ja pääsin aloittamaan opinnot silloisella Aluetieteen ja ympäristöpolitiikan laitoksella syksyllä 1997. Opiskelujen ohessa toimin aktiivisesti ympäristöpolitiikan ainejärjestö Perusvoimassa ja tein erilaisia lyhyitä pätkiä tutkimusapulaisena laitoksen projekteissa. Lisäksi sain erinomaisen mahdollisuuden tutustua A&Y-laitoksen väkeen toimiessani osa-aikaisena toimistosihteerinä opintojen ohessa.

Päädyin lukemaan ympäristöpolitiikkaa sattumalta. Olin aikanaan valmistunut ammattikoulusta tietoliikennealalle. Työskentelin Espoossa tyytyväisenä huoltoinsinöörinä selvittämässä tietoliikenneverkkolaitteiden vikoja. Worldwatch-instituutin Maailman tila -kirjojen ja Rio de Janeiron kestävän kehityksen huippukokouksen (1992) myötä olin kuitenkin innostunut myös ympäristökysymyksistä.

Silloinen tyttöystäväni pyrki lukion jälkeen yliopistoon. Selaillessani opinto-oppaita huomasin Tampereen yliopistossa mahdollisuuden lukea ympäristöpolitiikkaa. Kurssikirjoina näytti kaiken lisäksi olevan juuri niitä teoksia, joita olin jo muutenkin lueskellut. Päätin hakea sisään. Silloin oli vuosi 1998.