Jäin Tampereelle. Olin lukioaikoina kiinnostunut yhteiskuntamaantieteestä, Sim Citystä eikä minulla ollut mitään erityistä hinkua poiskaan. Tampereen yliopistosta etsin kaikki maantieteeseen ja kaupunkisuunnitteluun liittyvät aineet. Taisin laittaa hakukuponkeihin ympäristöpolitiikan ja aluetieteen. Ympäristöpolitiikka jäi jalkoihin siinä vaiheessa, kun kaivoin pääsykoekirjat esille. Luin pihakeinussa Meta Hodosta, ihmettelin lähdeviittauksia ja itkin hieman. Se oli vaikeaa enkä ehtinyt ikinä ympäristöpolitiikan kirjoihin asti.

Onnekseni ymmärsin jotain kaupunkiseutujen kilpailukyvyn elementeistä ja pääsin sisään. Kokemukset opintojen alkuvaiheista lienevät melko geneerisiä: luentoja, joita oli mahdoton ymmärtää; pääaine, jota oli mahdoton selittää ja yliopisto, jonka toimintalogiikka ei avaudu ihan yksillä orientoivilla. ”Tämä ei ole koulu, täällä ei ole läksyjä eikä täällä järjestetä kokeita”, ja niin sain ensimmäisen annoksen yliopiston itsensä määrittelyä fuksien ensimmäisenä päivänä.