Kauan on jo siitä keväästä, kun prelien kynnyksellä lukion opo nykäisi hihasta ja kertoi ympäristöpolitiikan pääaineesta Tampereen yliopistossa. Olin kiinnostunut ympäristötieteistä, mutta en kuitenkaan pitänyt luonnontieteitä omana alanani. Kiitos opon, hain sinä keväänä Tampereelle ja syksyllä 1999 alkoivatkin ympäristöpolitiikan opinnot.

Tunsin olevani omieni joukossa ja opinnot etenivät joutuin. Siitä huolimatta, että joka kevät mietin pääaineen vaihtoa, ja että joka syksy aloitin uuden sivuaineen, aina eri tiedekunnasta. Vaikka aika ajoin minun makuuni turhan filosofiseksi äityneet opinnot mietityttivätkin, ne olivat silti parasta mitä keksin. Mitä enemmän sivuaineita kokeilen ja mitä paremmin muihin oppiaineisiin tutustuin, arvostin ympäristöpolitiikkaa ja laitosta entistä enemmän. Erasmus-vaihdossa Porton yliopistossa vietetystä välivuodesta huolimatta huomasin viiden vuoden opiskelun jälkeen istuvani Yrjön gradusemmassa kaikki muu maisterin tutkintoon tarvittava kasassa.