Ensimmäinen työni Tampereen yliopistosta valmistumiseni jälkeen oli projektitutkijan työ Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulussa, joka käytännössä tarkoitti sitä, että tein toisen opinnäytetyöni osana Energizing Urban Ecosystems -tutkimushanketta. Seuraavaksi pestauduin tutkimusapulaiseksi Aalto-yliopiston taiteen ja suunnittelun korkeakouluun, Light Energy -nimiseen hankkeeseen. Vastuullani oli tutkia älykkäästi ohjatun katuvalaistuksen vaikutusta kadunkäyttäjien kokemaan turvallisuuteen. Tutkimusasetelma pohjautui aikaisempiin ympäristöpsykologian alan tutkimuksiin.

Valaistustutkimuksessa koealueemme oli Helsingissä Munkkiniemenrantaan sijoittuva pitkä katu, johon oli juuri asennettu uudet valaisimet ja ohjausjärjestelmä. Tutkimusasetelmassamme valaistusta ohjattiin kohteessa ja koehenkilöiden kokemuksia olimme ajatelleet kartoittaa paikan päällä tehtävän lomaketutkimuksen avulla. Kävikin niin, että valaistuksen ohjausyksikköä ja ohjaustapaa ei saatu määriteltyä tutkimuksemme aikana ja jouduimme kehittämään vaihtoehtoisen lähestymistavan.

Päätimme rekonstruoida Munkkiniemenrannan virtuaaliympäristössä ja simuloida valaistuksenohjausta peliteknologiaa hyödyntäen. Ajatuksena oli rakentaa koetilanne virtuaaliympäristön sisään siten, että koehenkilö havainnoisi ympäristöä virtuaalilasien avulla. Tässä kohtaa sattuma puuttui peliin ja kumppanini veli astui mukaan kuvioihin tekniseksi asiantuntijaksi.

Varsinainen käänne urallani tapahtui siinä vaiheessa, kun valaistussimulaatiomme oli valmis ja lähdimme esittelemään tuotosta Helsingin kaupungin ulkovalaistustoimiston johtajalle. Hän ihastui teknologiaamme ja kertoi Helsingin kaupungin isännöivän kansainvälistä valaistusalan LUCI-konferenssia (Lighting Urban Community International).

Pomon elkein kyseinen herra ilmoitti soittavansa tunnettuun insinööritoimistoon, joka ottaisi meidät kesätöihin laatimaan valaistussimulaatiota Helsingin kaupungin Kruunusillat-hankkeeseen. Tehtävämme oli laatia tapahtumavieraille virtuaalinen elämys, jossa nämä arvokkaat kansainväliset vieraat pääsevät tutustumaan suunnittelupöydällä olevan Suomen pisimmän sillan siltavalaistukseen.

En missään vaiheessa ollut kuvitellut työskenteleväni yksityisellä sektorilla, mutta aika kummallisen tapahtumaketjun seurauksena aloitin sitten konsultinurani. Äkkäsin nopeasti sen, että Helsingin kaupungin tilaaman projektin päätyttyä oli tärkeää keksiä lisää tekemistä, mikäli mielin jatkaa “leipätöissä” firmassa valmistumisen jälkeen. Painetta työn jatkumiseen oli, sillä perheeseemme oli juuri syntynyt vauva ja olimme ostaneet ensimmäisen oman asunnon. Asetelma oli psykologisesti aika rankka.

Sovimme yrityksen johdon kanssa, että alan kehittää osaamistiimiä, jonka tehtävänä on kehittää rakennetun ympäristön suunnittelua ja vuorovaikutusta tukevia peliteknologian sovelluksia. Tiimimme kasvoi nopeasti rekrytointien kautta ja tuli myöhemmin talon sisällä tunnetuksi hyötypelitiiminä. Teimme lukuisia kaupunkisuunnittelupelejä, jotka mahdollistivat esimerkiksi äänestämisen, suunnitelmien tarkastelun ja kommentoinnin tai omien ideoiden luonnostelun. Suunnitteluhankkeisiin liittyvän vuorovaikutuksen lisäksi kehitimme tapahtumapelejä, animaatioita, opetuspelejä ja osallistuimme asukas- ja yleisötilaisuuksiin sekä työpajoihin.

Hallintotieteilijälle loikka teknologiamaailmaan oli aika iso. Sisällöllisesti hallintotiede antoi hyvät lähtökohdat ymmärtää organisaatioiden tavoitteita ja sovittaa oma toiminta tukemaan näitä tavoitteita. Projektityön osalta aistimaantiede, liikeorientoitunut suunnitteluajattelu ja teknologisten trendien tuntemus auttoi suunniteltaessa käyttäjäkokemusta erilaisille päätelaitteille kuten virtuaalilaseille, mobiilipuhelimille, virtuaalitiloihin tai sekoittuneen todellisuuden silmikoille. Kaupunkisuunnittelun vuorovaikutuksen tapauksessa teknologian lisäksi suunniteltavana on lähes aina erilaisia hankkeen tavoitteista lähtöisin muotoiltuja yleisötilaisuuksia, työpajoja tai esittelytilaisuuksia päättäjille.

Ensimmäisen ja nykyisen konsulttipestin välille, osin päällekkäin, mahtui vaihe, jossa kehittelin yliopiston leivissä lähiympäristön koetun turvallisuuden suunnittelun tueksi uusia poikkihallinnolliseen yhteistyöhön sopivia digitaalisia menetelmiä. Tämä Aalto-yliopiston Rakennetun ympäristön laitoksella tekemäni työ on toistaiseksi kaikista lähinnä ihannetyötäni, sillä siinä pääsin laajasti soveltamaan aluetieteen, ympäristöpolitiikan, vuorovaikutussuunnittelun, palvelumuotoilun ja peliteknologian osaamistani.

Lähiympäristö 2.0 -hankkeessa tuotimme virtuaalisen turvallisuuskävelymenetelmän eri alojen turvallisuusviranomaisten kuten palo- ja pelastusviranomaisen, poliisin, sosiaalityöntekijöiden, huollon ja ylläpidon asiantuntijoiden, asukkaiden, opetuksesta vastaavien viranomaisten, suunnittelijoiden ja alueen yrittäjien välisen kommunikaatioon ja yhteistyöhön. Oli hienoa kokoustaa ministeriöissä ja esiintyä asiantuntijana arvostamieni Aalto-yliopiston professorien ja tutkijoiden rinnalla!

NYKYINEN TYÖTEHTÄVÄ

Tällä hetkellä olen konsulttina Finnish Consulting Group -nimisessä monialatoimistossa. Aloitin alueidenkäytön konsultoinnin toimialalla, jossa pääsin ensimmäistä kertaa tekemään melko lailla puhtaasti koulutustani vastaavaa työtä, siis viisi vuotta valmistumiseni jälkeen!

Nyt olen jo ehtinyt vaihtaa tiedonhallinnan toimialalle, jossa työnkuvaani on kuulunut mm. jätevedenpuhdistamon tietomallikoordinointia. Tietomallikoordinaattorina tehtäväni oli etsiä ja raportoida eri suunnittelijoiden mallintamien olioiden kuten ilmastointikanavien ja kaapelihyllyjen välisiä törmäyksiä ja tukea suunnitteluryhmän työtä. Tällä hetkellä mallinnan 3D tietomallia lähtötiedoksi arkkitehtisuunnittelijoille. Tietomalli tulee korjaussuunnittelun pohjaksi ja kohteena on tällä kertaa joukko vanhoja arvokiinteistöjä.

Työskentelen samoissa tehtävissä arkkitehti- ja insinöörikoulutuksen saaneiden kollegojen kanssa. Työ on aika leppoisaa ja melko yksinkertaista, kun monimutkaisen suunnitteluohjelman on ensin saanut haltuun. Ja se onkin hyvä, sillä nyt kiireisten vuosien jälkeen on perheen ja parisuhteen aika!

VINKKIOSASTO

Omien kokemusteni mukaan opiskelussa, työuralla ja rakkauselämässä mitä tahansa voi tapahtua ja se voi olla ihan hyvä juttu! Suosittelen lempeyttä erityisesti itseä kohtaan, tilaisuuksiin tarttumista, uteliasta asennetta ja luottamusta itseen. Aika yllättävistä ja alkuun oudoistakin tilanteista ja tehtävistä selviää, kun osaa ja uskaltaa pyytää apua, on sinnikäs ja ei tavoittele mahdottomia.

Kaikkeen ei voi eikä tarvitse varautua. Esimerkiksi itselleni talousasioiden opiskelu olisi ollut hyödyksi jo opiskeluaikana. Numeropuolta on joutunut opettelemaan aika paljon työssä, esimerkiksi budjetointia tarjousten laatimisen yhteydessä ja pitkäjänteisempää työkannan ja -kuorman suunnittelua alaisilleni, kun olin hetken esimiesroolissa. Näitä juttuja kuitenkin oppii viimeistään sitten töissä. Suosittelen tekemään sitä mikä oikeasti kiinnostaa ja vilkuilemaan hieman sivuillekin.

Harjoittelut, kesätyömahdollisuudet ja vaikka osa-aikatyö opintojen ohessa on minusta kannatettavaa, koska parhaimmillaan luennoilla opitut asiat pystyy liittämään todellisiin töissä vastaan tuleviin aiheisiin. Yliopistolla on paljon opiskelumahdollisuuksia ja yllättävistä yhdistelmistä saattaa olla arvaamatonta hyötyä! Teknologioiden osaamisesta ei ole takuulla haittaa, olipa haaveissa sitten julkisen tai yksityisen urapolku. Tsemppiä jatkoon!

Olli Poutanen