Milloin olet opiskellut ympäristöpolitiikkaa ja aluetiedettä Tampereen yliopistossa?

Aloittelin hallintotieteiden opinnot 2014. Lukiossa en ollut varma, mitä haluaisin opiskella tulevaisuudessa; tiesin vain pitäväni yhteiskuntaopista. Yhteishaussa hakukohteita selaillessa törmäsin hallintotieteisiin oppialana ja siitä se kiinnostus sitten alkoikin. Valmistuin maisteriksi kuusi vuotta myöhemmin, eli vuonna 2020.

Valmistuin aluetieteen ja ympäristöpolitiikan pääaineesta hallintotieteiden maisteriksi vuonna 2017. Opintoni aloitin vuonna 2010 ja opintojeni lomassa kävin opiskelijavaihdossa Brasiliassa sekä suoritin työharjoittelujaksot ensin Palmialla ja myöhemmin Tampereen ja Pirkanmaan EU-toimistossa Brysselissä.

Opintojeni aikana olin laajasti kiinnostunut aluekehittämisestä sekä ympäristön kannalta kestävämpien ratkaisujen ja innovaatioiden kehittämisestä. Myös kansainvälisyys on aina kiinnostanut minua. Opintojeni alussa hyödynsin silloista JOO-opintomahdollisuutta ja kävin TTY:llä lukemassa yhdyskuntasuunnittelun perusteita. Opintojeni loppuvaiheessa kiinnostuin laajemmin yritysvastuun eri osa-alueista ja kirjoitin pro graduni kiertotalouden teemasta. 

Aloitin opiskelutaipaleeni Itä-Suomen yliopistossa maantieteen pääaineessa. Vaiheilin pitkään valtiotieteen ja maantieteen välillä, mutta päädyin lopulta hakemaan jälkimmäiseen ja ilokseni pääsin juuri Joensuuhun. Pidin pääaineeni opinnoista todella, mutta innostuin myös ympäristöpolitiikasta ja -oikeudesta, joita kuitenkin pystyi suorittamaan sivuaineopintoina vain rajallisesti. Kuvio loksahti paikalleen, kun huomasin aluetieteen ja ympäristöpolitiikan yhdistyneen samaan opintosuuntaan Tampereen yliopistossa. Tilasin pääsykoekirjan heti ja aloitin opinnot Tampereella puoli vuotta myöhemmin syksyllä 2011.

Valmistuin ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opintosuunnasta huhtikuussa 2020. Ennen hallintotieteitä opiskelin pari vuotta yhteiskuntatutkimusta, mutta jo ensimmäisen opiskeluvuoteni lopussa kiinnostuin ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opinnoista. Hainkin siis siirtohaussa suoraan ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opintosuuntaan ja virallisesti aloitin hallintotieteiden opiskelijana syksyllä 2015.
Opintojen aikana olin kiinnostunut enemmän ympäristöpolitiikasta, koska ajankohtaiset ympäristöasiat, kestävä kehitys ja ilmastonmuutoksen hillintä olivat minulle tärkeitä teemoja ja ovat edelleen. Opintosuuntani opintojen lisäksi luin maisterivaiheessa sivuaineena julkisoikeutta.

Aloitin yliopisto-opinnot matematiikan ja tilastotieteen puolella Tampereen yliopistossa, josta vaihdoin pääaineeni ympäristöpolitiikkaan ja aluetieteeseen vuonna 2012. Tämä muutos oli itselleni tärkeä, sillä uusi pääaine tuntui vahvasti siltä ”omalta jutulta”. Aiemmista opinnoista sain kuitenkin maisterin papereihin sopivia sivuaineita, joista on ollut hyötyä myös työelämässä. Valmistuin virallisesti vuonna 2017, mutta olin tuolloin ollut jo viimeisen vuoden lähes päätoimisesti työelämässä samalla, kun viimeistelin graduani. Opintojen aikaan tuntui siltä, että olin kiinnostunut kaikesta, jonka takia välillä olikin vaikeaa rajata esimerkiksi sivuaineita vain niihin pariin fiksuun valintaan.

Aloitin oman opintopolkuni Mikkelin ammattikorkeakoulussa Ympäristöteknologian koulutusohjelmassa vuonna 2011. Koulutusohjelma valikoitui puoliksi sattumalta, vaikkakin ympäristö, luonnonsuojelu ja kestävä kehitys ovat olleet teemoja, jotka ovat kiinnostaneet minua aina sekä tieto, että tulevaisuudessa tarvitaan monipuolisia ympäristöalan osaajia. Tiesin jo hyvin varhaisessa vaiheessa ammattikorkeakouluopintojani, että haluan jatkaa opiskelua pidemmälle valmistumisen jälkeen. Tampereen yliopiston ympäristöpolitiikan ja aluetieteen maisteriohjelma valikoitui seuraavaksi opiskeltavaksi tutkinnoksi hyvinkin helposti, koska Tampereen yliopistolla oli kattavin maisteriohjelma minua kiinnostavista aihealueista, kuten alueelliset muutokset, elinympäristön laatuun vaikuttavat tekijät ja ympäristöpoliittisten kiistojen hallinta.

Aloitin opiskelijapolkuni Tampereen Ammattikorkeakoulusta kansainväliselta Environmental Engineering –linjalta vuonna 2004. Opiskelin siellä puolitoista vuotta ja tajusin, että haluaisin vielä jonkun toisen tutkinnon tukemaan siellä oppimiani taitoja. Samana keväänä silloinen tyttöystäväni haki opiskelemaan kv-politiikkaa Tampereen yliopistoon ja itse törmasin samalla yliopiston opinto-opasta selatessani aluetieteen ohjelmaan. Kiinnostusta herätti erityisesti se, että aluetiede tieteenalana tarttui todella laajoihin ja merkittäviin yhteiskunnallisiin osa-kokonaisuuksiin, joihin liittyen ymparistöalan osaaminen voisi tarjota tosi merkityksellisen urapolun. Hain, pääsin sisään ja aloitin opintoni syksyllä 2006. Aluksi opiskelin aluetiedettä päällekkäin TAMKin tutkinnon kanssa, kunnes valmistuin ymparistöinsinööriksi kesällä 2008.

Aloitin ympäristöpolitiikan pääaineopinnot Tampereen yliopistossa vuonna 2004. Olin jo sitä ennen opiskellut kyseistä ainetta pari vuotta, vaikka virallisesti pääaineeni olikin tietojenkäsittelyoppi. Olin hakenut ympäristöpolitiikkaan monta kertaa, kunnes neljännellä yrittämällä mahduin viimein 10 onnekkaan joukkoon.

Tietojenkäsittelyopista tuli luontevasti sivuaineeni. Muiksi sivuaineiksi otin kansantaloustieteen sekä Helsingin yliopistosta JOO-opintojen kautta ympäristöekonomian. Jälkikäteen voin todeta, että sivuaineita olisi pitänyt lukea enemmän, jotta niillä olisi ollut merkitystä työuran suunnan kannalta. Luin kutakin sivuainetta noin 20 silloista opintoviikkoa.

Kauan on jo siitä keväästä, kun prelien kynnyksellä lukion opo nykäisi hihasta ja kertoi ympäristöpolitiikan pääaineesta Tampereen yliopistossa. Olin kiinnostunut ympäristötieteistä, mutta en kuitenkaan pitänyt luonnontieteitä omana alanani. Kiitos opon, hain sinä keväänä Tampereelle ja syksyllä 1999 alkoivatkin ympäristöpolitiikan opinnot.

Tunsin olevani omieni joukossa ja opinnot etenivät joutuin. Siitä huolimatta, että joka kevät mietin pääaineen vaihtoa, ja että joka syksy aloitin uuden sivuaineen, aina eri tiedekunnasta. Vaikka aika ajoin minun makuuni turhan filosofiseksi äityneet opinnot mietityttivätkin, ne olivat silti parasta mitä keksin. Mitä enemmän sivuaineita kokeilen ja mitä paremmin muihin oppiaineisiin tutustuin, arvostin ympäristöpolitiikkaa ja laitosta entistä enemmän. Erasmus-vaihdossa Porton yliopistossa vietetystä välivuodesta huolimatta huomasin viiden vuoden opiskelun jälkeen istuvani Yrjön gradusemmassa kaikki muu maisterin tutkintoon tarvittava kasassa.

Jäin Tampereelle. Olin lukioaikoina kiinnostunut yhteiskuntamaantieteestä, Sim Citystä eikä minulla ollut mitään erityistä hinkua poiskaan. Tampereen yliopistosta etsin kaikki maantieteeseen ja kaupunkisuunnitteluun liittyvät aineet. Taisin laittaa hakukuponkeihin ympäristöpolitiikan ja aluetieteen. Ympäristöpolitiikka jäi jalkoihin siinä vaiheessa, kun kaivoin pääsykoekirjat esille. Luin pihakeinussa Meta Hodosta, ihmettelin lähdeviittauksia ja itkin hieman. Se oli vaikeaa enkä ehtinyt ikinä ympäristöpolitiikan kirjoihin asti.

Onnekseni ymmärsin jotain kaupunkiseutujen kilpailukyvyn elementeistä ja pääsin sisään. Kokemukset opintojen alkuvaiheista lienevät melko geneerisiä: luentoja, joita oli mahdoton ymmärtää; pääaine, jota oli mahdoton selittää ja yliopisto, jonka toimintalogiikka ei avaudu ihan yksillä orientoivilla. ”Tämä ei ole koulu, täällä ei ole läksyjä eikä täällä järjestetä kokeita”, ja niin sain ensimmäisen annoksen yliopiston itsensä määrittelyä fuksien ensimmäisenä päivänä.