Mut olis voinut unohtaa siivouskomeroon ja poimia esiin viidentoista vuoden päästä, totesin nykyisille työkavereilleni, kun Tiehallinnon Tampereen toimipaikkamme muutama vuosi sitten siirtyi valtion virastotaloksi remontoituihin tiloihin Yliopistonkadulle Attilaan. Aloitin nimittäin samassa talossa aluetieteen opinnot vuonna 1989 – siis jotakuinkin silloin, kun osa tämänhetkisistä aluetieteen perusopiskelijoista syntyi. Se oli ihan eilen! Vaihtoehtoina opiskelujen suhteen pidin valtio-oppia, kv-politiikkaa ja aluetiedettä, joista viimeinen hartaan punninnan jälkeen vei pitemmän korren. Mulla ei ollut yhtä yksittäistä haavetta tulevaisuuden työpaikasta, mutta aluetiede vaikutti kiinnostavalta ja riittävän oudolta. Kukaan tuttuni ei osannut kertoa siitä sanaakaan! Sillä ON merkitystä, miten opinto-oppaita tai laitoksen kotisivuja kirjoitetaan.

Aloitin aluetieteen opinnon vuonna 1988 – samalla kurssilla Mäkisen Markon kanssa. Olin jo ehtinyt olla muutaman vuoden töissä arkkitehtitoimistoissa kirjoitusten jälkeen ja olin käynyt mm. testaamassa millaisia pisteitä sain arkkitehtiosaston pääsykokeissa. Pisteet eivät ihan riittäneet ja oli siis aihetta tutkailla muita vaihtoehtoja. Hain sellaista opinahjoa, jossa olisi kuitenkin jonkinlainen kytkös asuinalueiden suunnitteluun ja rakentamiseen. Nuo aiheet kun olivat niitä, jotka eniten kiinnostivat. Voi rehellisesti sanoa, että aluetiede löytyi vahingossa. 

Aloitin sivistysurani Tampereen yliopistossa syksyllä 1968 lukukausimaksulakolla. Mikkelin pikkuympyröistä yliopistomaailmaan siirtyminen tuntui tosi isolta askeleelta. Ja heti lakkoon. Olin yrittänyt arkkitehtioppiinkin ja, kun en sinne päässyt päädyin opiskelemaan sosiaali- ja talousekologiaa. Oppiaineen oli tuonut USA:sta Olavi Riihinen, sosiaalipoliitikko, joka ehti opettaa minua vain lyhyesti. Ensimmäisinä opiskeluvuosinani laitoksen opetus oli hieman hakusessa, Opetusta hoiti lyhyin pestein Erkki Pystynen, Tarmo Koskinen ja viimein vakituinen professorimme Seppo Siirilä. Otin sivuaineikseni sosiologian, kansantaloustieteen ja tilastotieteen – noukin approt myös matkailuopista ja ympäristöpolitiikasta. 

Aloitin aluetieteen opiskelut vuonna 1988 kovin tarkoin tietämättä mitä aluetiede oppiaineena sisältää tai mitä sen pohjalta voi työuralta odottaa. Lukiossa olin ollut kiinnostunut maantiedosta, ja siltä pohjalta arvelin aineopintojen ainakin osaksi hahmottuvan. Osittain olin oikeassakin, mutta tokihan sitten pian myös aineen yhteiskuntasuunnittelullisempi puoli nousi näkösälle. Aika monenlaisia ajatuksia muistelen muidenkin samaan aikaan aloittaneiden odotuksistaan esittäneen. Monenlaisiin työtehtäviin heitä tietojeni mukaan on sittemmin sijoittunutkin. Tämä on varmasti aluetieteen yksi vahvuuksista; tutkinnon voi muokata pitkälle mieleisekseen ja sitä voi hyödyntää hyvin erityyppisissä töissä.