Alumnikuulumisia

Tavallinen tarina?

Aloitin aluetieteen opinnon vuonna 1988 – samalla kurssilla Mäkisen Markon kanssa. Olin jo ehtinyt olla muutaman vuoden töissä arkkitehtitoimistoissa kirjoitusten jälkeen ja olin käynyt mm. testaamassa millaisia pisteitä sain arkkitehtiosaston pääsykokeissa. Pisteet eivät ihan riittäneet ja oli siis aihetta tutkailla muita vaihtoehtoja. Hain sellaista opinahjoa, jossa olisi kuitenkin jonkinlainen kytkös asuinalueiden suunnitteluun ja rakentamiseen. Nuo aiheet kun olivat niitä, jotka eniten kiinnostivat. Voi rehellisesti sanoa, että aluetiede löytyi vahingossa. 

Aluetieteen opinnot osoittautuivat mielekkäiksi ja plussaa oli, että sivuaineilla oli mahdollisuus muokata kokonaisuutta haluamaansa suuntaan. Muistan, että aluetieteen harjoitustöitä oli mukava tehdä, vaikka niitä väännettiinkin laitoksen kottaraispönttö Maceilla aamunkoittoon asti, tietysti viime tingassa! Meillä assareina olivat tuolloin Ilari Karppi, Mika Kautonen ja Haverin Arto. Proffina  Olli Kultalahti, Seppo Siirilä ja Lauri Hautamäki.

Itselleni oli heti alusta alkaen selvää, että haluaisin opintojen jälkeen töihin kuntasektorille, koska koin sen konkreettisemmaksi ja käytännönläheisemmäksi tekemiseksi. Opintojen yhteydessä teoriat olivat ihan ok, mutta ne eivät kuitenkaan vieneet minua mukanaan syövereihinsä. Tiedostin heti etten ole tutkijatyyppi, vaikka opinnoista siihen saikin hyvät valmiudet.  Sivuaineitani olivat hallintotiede, sosiologia, ripaus yhdyskuntatekniikkaa ja kunnallistaloutta sekä hyppysellinen taidehistoriaa. Arkkitehtiosastolla yhdyskuntasuunnittelun kurssit osuivat huonoille päiville – asuin puolet viikosta kuitenkin edelleen Vantaalla – joten niille en sitten silloin mennyt, vaikka se nimenomaan olisi kiinnostanut. Olisi ehkä kannattanut priorisoida toisin…

Gradun teon aloittelu osui aikaan, jolloin lama oli pahimmillaan, eivätkä työnäkymät pääkaupunkiseudulla olleet kovin kehuttavat, varsinkaan kun aluetiede tieteenalana ei vielä tuolloin 1990-luvun alkupuolella ollut tunnettu täällä päin. Aina sai selittää mitä se aluetiede oikein on. Olin kuitenkin erittäin tyytyväinen kun sain tehdä graduni tilaustyönä Helsingin kaupungin kanslian kehittämistoimistolle, työtilat ja palkkaakin sain Helsingin kaupungin tietokeskukselta. Laman vuoksi en pitänyt kovaa kiirettä valmistumisen kanssa, vaan suorittelin tuolloin ”ylimääräisiä” opintoja, graduni palautin vasta 1995.

Niin ja sitten se perhe-elämä & työ. Työllisyystilanne oli edelleen huono ja perheenkin halusin – joten oli luontevaa sovittaa nämä kaksi asiaa yhteen. Ensimmäinen lapsemme syntyi gradun teon aikaan ja toinen heti seuraavana vuonna. Vuonna 1998 oli aika päästä takaisin työelämään, mutta osaamistakin oli tarvetta päivittää. Hakeuduin Helsingin yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen paikkatietojen erikoistumisohjelmaan, jota veti Mari Vaattovaara. Paikkatiedot olivat silloin uusinta uutta – ja se auttoi hyppäämään työelämään. Ensin pääsin Vantaan kaupungin sivistystoimeen suunnittelijaksi ja sieltä silloiseen Novo Meridianiin (nyk. Logica) viideksi vuodeksi sovellusasiantuntijaksi ja kouluttajaksi.

Käynti IT-puolella oli opettavainen kokemus, siellä työt liittyivät kuntien teknisen sektorin perusrekistereihin ja väestötietoihin. Työyhteisönä se on ollut parhaimpia, joissa olen työskennellyt. Yhteishenki oli hyvä ja porukka oli motivoitunutta, reipasta ja aina valmista auttamaan työkaveria. Myös vapaa-aikaa vietettiin yhdessä – vastapainona hektiselle työtahdille. Halusin kuitenkin takaisin kuntasektorille ja pääsin Vantaan kaupungille tilasto- ja tutkimusyksikköön suunnittelijaksi. Tilasto- ja tutkimusyksikkö oli se paikka jo opiskeluaikoina, johon toivoin joskus pääseväni töihin.  Näin, että siellä yhdistyivät kaikki ne asiat, joista olin kiinnostunut ja joihin myös aiemmat opinnot antoivat valmiuksia.

Työni painottuu kuntarekisterin väestötietoihin ja rakennustietoihin höystettynä paikkatietoasioin, tietosuoja- ja tietoturva-asioihin ja nyt uusimpana organisaatio muutoksen mukanaan tuomiin strategia-asioihin. Teen edelleen tiivistä yhteistyötä Logican entisten työkavereideni kanssa kun kehitämme yhdessä kuntarekisteriä. Pääkaupunkiseudun rekisteriyhteistyöhön osallistuminen on myös antoisa lisä työtehtävissäni. Olen ollut tyytyväinen kuntaan työnantajana ja työyhteisönä. Ainakin toistaiseksi , seitsemän vuoden kokemuksella voi sanoa, että pelkäämäni byrokratia on ollut aika minimaalista ja yhteistyö toisten toimialojen ihmisten kanssa mutkatonta. Toimiminen mukana poikkihallinnollisissa ja seudullisissa työryhmissä on mielenkiintoista, aina oppii jotain uutta!

Suosittelen jokaiselle itsetutkiskelua; mikä kiinnostaa, millaisia henkilökohtaisia ominaisuuksia minulla on, mihin/mitä tavoittelen ja mikä on realistista. Jos nyt aloittaisin opinnot tai olisin niiden alkuvaiheessa, miettisin opintokokonaisuutta ehkä vielä tarkemmin omien mielenkiinnonkohteiden näkökulmasta ja rakentaisin kokonaisuuden hieman paremmin tukemaan niitä. Samoin miettisin mitä konkreettisia taitoja hankkisin opiskeluaikana, lähinnä mieleen omasta näkökulmastani tulevat paikkatieto-osaaminen, tilastollisten menetelmien hallinta, strategiaosaaminen, projektityömenetelmien hanskaaminen ja SAS-tilasto-ohjelman hallinta – tämä viimeisin edes jossain määrin : )

Kirsi Vatén (Vuori)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *