Alumnikuulumisia

Kestävää kehitystä ja kehittymistä

Tampereen yliopisto, Aluetieteen ja ympäristöpolitiikan laitos ja syksy 1998. Siitä se kaikki alkoi eli opiskelu ja valmentautuminen nykyiseen työtehtävääni. Tuntuu, että tuosta aloituksesta on kulunut jo paljon aikaa, mutta toisaalta muistan opinahjon ja opiskelukaverit vielä kuin olisin vastikään kuljeskellut pitkin Tampereen yliopiston labyrinttejä ja istunut luennoilla. Siitä kaikesta on nyt kulunut jo yli 12 vuotta ja tässä kirjoitelmassani käyn hieman läpi sitä mitä siihen aikaan on mahtunut.

OPINNOT JA AINEVALINNAT

Aloitin opintoni pääaineenani aluetiede. Kaikki tuntui ekana vuonna oudolta ja ihmeelliseltä, mutta toisaalta myös mielenkiintoiselta ja haasteelliselta. Pikku hiljaa aluetieteen teoriat ja salaisuudet alkoivat hahmottua. Osa opinnoista tuntui kovin teoreettisilta ja mietin, että miten voin soveltaa oppimiani asioita työelämässä. Samalla kumminkin ajattelin, että nämä ovat nyt niitä asioita ja teorioita, joita ei ehkä myöhemmin minulle opeteta, joten oli parempi suhtautua niihin avoimesti ja uutta omaksuen. Hyvää vastakaikua hallintotieteen metodologioihin ja ympäristöpolitiikan jargoneihin tuli GIS eli paikkatietojärjestelmän kurssilla.

Pikku hiljaa huomasin kaipaavani enemmänkin konkretiaa ja tilojen sekä asioiden hahmottamista yhteis- ja yhdyskunnassa ja pian löysinkin itseni Tampereen teknilliseltä yliopistolta (silloin TTKK) yhdyskuntasuunnittelua ja arkkitehtuurin perusteita opiskelemasta. Oli todella mielenkiintoista pistää nokkansa arkkitehtien visuaaliseen ja ehkä hieman omaperäiseenkin maailmankuvaan. Siellä sitten hahmottelin spatiaalisia suhteita ja rakentelimme ryhmässä pienoismalleja. Uutta, haastavaa ja kriittistä tarkastelua, mistä kaikesta lienee ollut hyötyä myös myöhemmin työelämässä. Halusin edelleen laajentaa reviiriäni ja hain Tampereen yliopiston ja teknillisen yliopiston yhteiseen DIMA ympäristöalan koulutusohjelmaan. Se toteutettiin silloin ensimmäisen kerran, ja koska kaikki uusi kiinnostaa minua, niin hain ja päädyin koulutusohjelmaan. Ohjelma kuului osana hallintotieteen maisterin opintoihini. DIMA -ohjelman myötä pääaineekseni tuli ympäristöpolitiikka ja aluetiede jäi pitkäksi sivuaineekseni.

OPINTOJEN JÄLKEEN TYÖELÄMÄÄN JA UUSIIN HAASTEISIIN

Valmistuin Tampereen yliopistosta keväällä 2004 eli sain suoritettua hallintotieteen maisterin tutkinnon 5,5 vuodessa, taitaa olla ajallisesti melko lailla keskiarvoa. Seuraava vaihe olikin sitten saada työpaikka. Työn saaminen osoittautui paljon aikaa ja vaivaa vaativaksi. Hakemuksia lähettelin moniin paikkoihin ja soittelin usein perään osoittaakseni kiinnostukseni tehtävää kohtaan. Kesä meni ja tuli syksy, eikä vieläkään työtä omalta alaltani. Lopultakin, kun vuosi jo läheni loppuaan, sain kutsun työhaastatteluun Lahteen. Se talviurheilukaupunki näytti heti alussa todelliset kasvonsa – lunta nimittäin pyrytti ja sitä oli jo marraskuun lopussa ainakin enemmän kuin Tampereella samaan ajankohtaan. Ja sieltä sitten lohkesi ensimmäinen opintojen jälkeinen työpaikka eräässä kestävää kehitystä paikallisella tasolla edistäneestä hankkeesta. Sain paljon työkokemusta projektissa toimimisesta projektisuunnitelmineen, budjetin laatimisesta ja tulosten raportoinnista hankkeen valvojalle ja yhteistyökumppaneille. Samalla sain kokemusta kunnallisesta hallintotavasta ja kuntien eri viroista. Parasta oli kumminkin työn tekeminen yhdessä muiden kanssa ja tekemällä oppiminen – sama periaate pätee mielestäni missä tahansa tehtävässä tai virassa.

Kyseinen hanke päättyi reilun kolmen vuoden jälkeen ja oli aika suunnata jälleen eteenpäin. Samaan aikaan huhtikuussa 2008 Pohjoismainen ympäristömerkki eli Joutsenmerkki haki uutta asiantuntijaa toimimaan palvelualalla, johon kuuluu mm. hotellit ja ravintolat. Innostuin tehtävästä ja hain paikkaa. Huomasin, että työpaikan hakeminen vaatii paljon motivaatiota, energiaa ja näyttöä. Suoriuduin loppukierrokselle ja työtehtävä napsahti sitten minulle. Työttömyysjaksoni jäi ehkä hieman harmittavankin lyhyeksi ja seitsemän viikon sisällä olinkin jo uudessa tehtävässä Helsingissä. Sain ihmeen nopeasti hankittua asunnon Helsingistä, vaikka moni etukäteen pelottelikin pitkillä jonoilla ja odotusajoilla. Tässä sitä on nyt edistetty lähes kolme vuotta ympäristöasioita ja Joutsenmerkkiä yhteispohjoismaisesti. Tuoteryhmiä eli tuotteita ja palveluita on Suomessa tarjolla n. 70 kpl, joten kyllä sitä tekemistä ja puuhastelua on edelleen riittänyt.

OPISKELU ON ITSENSÄ KEHITTÄMISEN JA KEHITTYMISEN AIKAA

Lopuksi haluaisin vielä tukea ja kannustaa kaikkia aluetieteen ja ympäristöpolitiikan opiskelijoita olemaan sinnikkäitä ja päämäärätietoisia. Opinnoissa kannattaa olla aluksi laaja-alainen, mutta yrittää jo toisena ja kolmantena vuotena valita niitä aineita, jotka todellakin kiinnostavat, sillä kiinnostus ja motivaatio ovat hyviä lähtökohtia hyvään oppimistulokseen. Mahdollisuuksien mukaan kannustan myös valitsemaan opintoja eri tiedekunnista ja yliopistoista, kuten Tampereen teknillisestä yliopistosta, jolloin matkakaan ei ole pitkä. Työelämässä tarvitaan myös käytännönläheisiä tietoja ja taitoja – insinööritieteet ovat mielenkiintoisia ja haastavia, ja kaikista taidoista on hyötyä. Työharjoittelupaikan suhteen kannattaa olla oma-aloitteinen ja käyttää tilaisuus hyväksi – moni opiskelija on aloittanut työelämän harjoittelupaikassaan. Mutta ennen kaikkea kaikkien opiskelijoiden kannattaa ja täytyy hyödyntää yliopiston tieteellinen ja metodologinen anti, sillä niitä tietoja ei työelämässä enää opeteta.

Toinen merkittävä tekijä on aika, joka on niin rajallista työelämässä. Käyttäkää hyväksi se aika, mikä teillä nyt on! Se tarkoittaa tietenkin myös vapautta valita ja tehdä asioita – ainejärjestön toiminta on virikkeellistä ja antaa etäisyyttä opintoihin. Opiskelijaelämä on myös haalaribileitä, vapun viettoa, saunailtoja, tutustumista toisiin ja yhdessä oloa! Sen aika on nyt – työelämää riittää kyllä aivan riittävän monta vuotta, se on varma asia, varsinkin kun seuraa Suomen hallituksen esitystä eläkeiän nostamisesta.

Antoisaa, päämääräsuuntautunutta, tiedon- ja tieteenjanoista sekä vapauttavaa opiskeluaikaa kaikille alue- ja ympäristöpolitiikan opiskelijoille!

Työelämäterveisin,

Sami Karelahti
Ympäristömerkinnän asiantuntija
sami.karelahti@motiva.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *