Aloitin opiskelijapolkuni Tampereen Ammattikorkeakoulusta kansainväliselta Environmental Engineering –linjalta vuonna 2004. Opiskelin siellä puolitoista vuotta ja tajusin, että haluaisin vielä jonkun toisen tutkinnon tukemaan siellä oppimiani taitoja. Samana keväänä silloinen tyttöystäväni haki opiskelemaan kv-politiikkaa Tampereen yliopistoon ja itse törmasin samalla yliopiston opinto-opasta selatessani aluetieteen ohjelmaan. Kiinnostusta herätti erityisesti se, että aluetiede tieteenalana tarttui todella laajoihin ja merkittäviin yhteiskunnallisiin osa-kokonaisuuksiin, joihin liittyen ymparistöalan osaaminen voisi tarjota tosi merkityksellisen urapolun. Hain, pääsin sisään ja aloitin opintoni syksyllä 2006. Aluksi opiskelin aluetiedettä päällekkäin TAMKin tutkinnon kanssa, kunnes valmistuin ymparistöinsinööriksi kesällä 2008. 

Vuonna 2006 aluetieteen pääsykoekirja oli sytyttänyt minussa palon kaupunkisuunnittelua kohtaan ja päädyin saman kesänä erääseen kansalaisjärjestöprojektiin järjestamään mielenosoituksen tällöin avautuneeseen Ideaparkiin Lempäälään. Pääsin avajaispäivänä väittelemään Ideaparkin omistajan T. Sukarin kanssa Huomenta Suomen suoraan lähetykseen. Tästä alkoi sitten pidempi puurtaminen kansalaisjärjestöissä, johon kuuluivat muun muassa 2,5 vuoden puheenjohtajuus Tampereen Porkkanamafiassa sekä useita muita eri kansalaisjarjestöprojekteja. Porkkanamafian toiminnan organisoimisesta kirjoitinkin esseen Ilari Karpille. Koen, että aluetieteen ja ympäristöpolitiikan opinnoista oli tosi paljon hyötyä sen substanssiosaamisen kerryttämisessa, joka tuki järjestötoimintaan osallistumista. Ylipäätään koen, etta oma aktiivisuus tarjottujen opintojen ohella ja halu kehittää itseään ammatillisesti on todella iso etu työelamässä myöhemmin.

Tein ensimmäisen puolen vuoden mittaisen harjoitteluni Kaymäläseura Huussi ry:ssä ekologisen sanitaation parissa keväällä 2007. Sama pesti poiki sitten paikan Sambiaan sijoittuneessa ekologisen sanitaation ja hygieniakoulutuksen hankkeessa keväällä 2008. Asuin silloin Sambian maaseudulla 3 kuukautta ja tein innovaatiodiffuusiotutkimuksen hankkeesta, joka oli samalla kandini ja lopputyöni TAMKiin. Kyseinen työ valittiin edustamaan ympäristöinsinöörilinjaamme kansallisessa Thesis 2008 -kilpailussa. Tämän jälkeen tein harjoittelut Pirkanmaan ympäristökeskuksessa alueidenkäytönosastolla kesällä 2008, ja Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa keväällä 2009. 

Aluetieteen opinnot ja järjestötoiminta sytyttivät minussa palon myös kunnallispolitiikkaa kohtaan, koska koin, että ympäristökysymysten ja kaupunkiympäristön kehittämisen saralla olisi niin paljon tehtävää. Asetuin ehdolle syksyllä 2008 ja pääsin varavaltuutetuksi Tampereen kaupunginvaltuustoon. Kunnallispoliittisen puurtamisen yhteydessä on ollut todella hedelmällistä päästä miettimään niitä juttuja ihan käytannössä, mitä tuli opiskeltua samalla.

Valmistuin kevaallä 2011 ja pääsin saman tien Tampereen kaupungille tekemään suunnittelijan sijaisuutta Tiedon tuotannon ja laadun arvioinnin yksikköön. Paikan saamisessa oli tärkeää koulutustaustan ja työkokemuksen lisäksi se, että edustin varavaltuutettuna virkamieskoneiston tärkeää “asiakasryhmää” ja pystyin antamaan päätöksentekijän näkökulmaa yksikön toimintaan. Pesti jäi tosin lyhytaikaiseksi, sillä sain mahdollisuuden lähteä Kazakstaniin vuodeksi YK-vapaaehtoiseksi. Valitsin tämän mahdollisuuden, sillä YK-vapaaehtoiset pääsevät tekemään todella haastavia kehitystehtaviä YK-organisaatiossa ja palkkaa hommasta tosiaan saa ihan mukavan elintason edestä. Tällä hetkellä tehtäviini kuuluu ympäristö- ja paikallisen kehityksen yksikköjen yhteistyön kehittäminen YK:n kehitysohjelmassa Kazakstanissa. Lisäksi autan rakentamaan vapaaehtoistyöntekijöiden verkostoa Kazakstaniin ja teen muutamia muita mielenkiintoisia tehtäviä. Kazakstanin komennus on tarjonnut tähän mennessä useita ikimuistoisia kokemuksia ja mahdollisuuden hyödyntää molemmissa tutkinnoissani oppimiani taitoja, mutta sopimukseni on loppumassa kahden kuukauden kuluttua. Seuraava askel on vielä tuntematon, mutta tulee melko varmasti perustumaan ympäristökysymysten ja aluetieteessä oppimieni taitojen vuoropuheluun. Koen, että aluetieteen opiskelu vahvisti aikanaan suuntautumiseni ympäristöalalle ja osoitti sen suunnan, jonka halusin muuten niin laajassa tehtäväkentässä ottaa. 

Toni Paju