Ympäristöpolitiikkaa ja sosiaalipsykologiaa: näin minusta tuli ilmastovastuullisen elämäntavan edistäjä ja projektityöskentelyn asiantuntija
Ympäristöherätykseni tapahtui lukioaikoina, mutta en osannut kanavoida sitä omaan arkeeni enkä muuhun toimintaan ennen kuin löysin samanhenkisesti ajattelevia opiskelukavereita ympäristöpolitiikan opintojen myötä. Aloitin opinnot vuonna 2000 ja tunsin olevani minulle oikeassa paikassa. Pienen laitoksen ilmapiiri oli lämmin, opettajat asiantuntevia ja tulimme tutuksi toisillemme nopeasti. Integroiduin opiskeluporukkaan syvästi. Näin jälkeenpäin ymmärrän, miten paljon opiskelujen alkuvuodet muokkasivat maailmankuvaani. Vihreä elämäntapa tuntui normaalilta ja normilta, jota tuli noudattaa.
AKTIIVISTA OPISKELUN OHEISTOIMINTAA
Uudet opiskelijat otettiin avosylin vastaan ainejärjestön toimintaan ja minäkin innostuin aktiiviseksi pervolaiseksi eli ympäristöpolitiikan silloisen ainejärjestön Perusvoiman hallituksen jäseneksi, ensin rahastonhoitajaksi ja myöhemmin puheenjohtajaksi. Järjestimme vaelluksia kansallispuistoihin, vierailun eduskuntaan, kehitimme opintojen sisältöä laitoskahveilla henkilöstön kanssa ja mikä tärkeintä, vietimme yhdessä hauskoja hetkiä ja paransimme maailmaa punaviinin voimalla. Myöhemmin toimin myös Tamyn ympäristöjaoston puheenjohtajana.
Opiskelijajärjestöissä opin organisoimaan toimintaa, pitelemään monia lankoja käsissäni ja pyörittämään pienen mittakaavan projekteja. Aktiivisena opiskelijana tuli ikään kuin vahingossa verkostoiduttua monien hyvien tyyppien kanssa, mistä on ollut iloa työelämässä, mutta myös henkilökohtaisessa sosiaalisessa elämässä. Opintojen ja muiden rientojen ohella olin töissä yliopistolla eri tehtävissä: tutkimusapulaisena laitoksella, toimistosihteerinä Opiskelijahallinnossa ja Avoimen yliopiston tenttivalvojana.
”Laitokselta tulee enemmän vauvoja kuin graduja”, muistaakseni näin totesi silloinen yliassistentti Pekka Jokinen. Otin itse osaa ympäristöpolitiikan opiskelijoiden vauvabuumiin ja sain kaksi lasta yliopistoaikana. Olen mielestäni hyvä esimerkki siitä, että opintojen, työelämän ja lasten hankkiminen on aivan toimiva yhdistelmä. Äitiys tehosti opiskelua, enää en ehtinyt viettää leppoisia tunteja alakuppilassa, vaan käytin vapaan aikani ahkerammin ja suorituskeskeisemmin. Graduni valmistui noin kahdeksan kuukautta kuopukseni syntymän jälkeen. Opintoni kestivät kahdeksan vuotta.
OPINNOISTA POHJA TYÖELÄMÄÄN
Heti opintojen alusta lähtien ajattelin suuntautuvani valmistumisen jälkeen käytännölliseen työhön. Tutkimuksen tekeminen ei tuntunut vahvuudeltani. Kyseenalaistin usein koulutuksen teoriapainotteisuutta, olisin toivonut enemmän käytännöllisiä kursseja. Jälkeenpäin olen mielessäni kiittänyt Yrjö Hailaa ja muita, jotka ovat suunnitelleet ympäristöpolitiikan opinnot niin oivalliseksi kokonaisuudeksi. Käytännön oppii sitten työelämässä, uskokaa vain!
Sisällöllistä osaamista tärkeämpää olikin oppia hahmottamaan kokonaisuuksia ja ymmärtämään erilaisia näkökulmia ja yhteiskunnan rakenteiden toimintaa. Myös kriittisen ajattelun kyky kasvoi koulutuksen myötä: työelämässä on tärkeää osata havainnoida omaa ja organisaation toimintaa, suhtautua siihen kriittisesti ja sitä kautta kehittyä työssään.
Olen havainnut, että korkeakoulutettujen kirjallinen ilmaisu on monesti paremmalla tasolla kuin muiden. Kannustan opiskelijoita panostamaan myös suulliseen ilmaisutaitoon, puheopin opinnoista on varmasti hyötyä. Töissä on pystyttävä vakuuttamaan muut, useimmiten juuri kokouksissa, jolloin puhetaidolla on merkittävä rooli onnistumisessa.
Pitkänä sivuaineena opiskelin sosiaalipsykologiaa, lyhyenä tiedotusoppia ja monia muita sekalaisia kursseja eri laitoksilta. Opinnoissani en ollut kovin suunnitelmallinen, opiskelin sitä, mikä sattui kullakin hetkellä kiinnostamaan. Nykyisessä työssäni sosiaalipsykologian opinnoista on ollut etua ja olenkin painottanut sosiaalista näkökulmaa ympäristötyössä.
TÖIHIN ILMASTOKAMPANJAAN
Graduni tein Tampereen kaupungin Ympäristöpalveluille kolmen muun opiskelijan kanssa. Kirjoitimme myös artikkelit kaupungin ympäristöpolitiikasta kertovaan kirjaan. Sain tukea gradun tekemiseen graduseminaarin ja -ohjaajan lisäksi kaupungin ympäristösuunnittelijalta ja vertaistukea kolmelta samaa aihepiiriä tutkineelta opiskelijalta.
Myöhemmin pääsin onnekseni työharjoitteluun samaan kaupungin yksikköön. Koska olin loppuvaiheen opiskelija, tarjosin itseäni aktiivisesti töihin pidemmäksi aikaa. Sainkin innostavan tehtävän suunnitella ilmastoaiheisen asukkaille suunnattavan projektin ja hankkia sille rahoituksen. Koska hankkeen ulkopuolinen rahoitus järjestyi, sain paikan Ilmankos-kampanjan projektisuunnittelijana. Seuraavana vuonna rahoitus päättyi ja suunnittelimme jatkoprojektin muiden töiden ohessa yhdessä kollegani kanssa. EU-rahoitus onnistui, tällä kertaa pidemmäksi ajaksi ja siirryin toteuttamaan uutta hanketta Ekokumppaneille.
Nykyisin työhöni kuuluu Tampereen seudun asukkaiden ilmastovastuullisen elämäntavan edistäminen ja projektinhallinta. Työ on vaihtelevaa ja siinä tapaa monenlaisia ihmisiä. Valitettavasti ympäristöpolitiikan opiskeluyhteisön vihreä elämäntapa ei ole normi suuressa osassa paikallisia yhteisöjä, joten työtä tällä saralla riittää vielä pitkäksi aikaa.
Pätkätyöt ovat pahimmillaan hyvin stressaavia, mutta itselleni ne ovat olleet myös antoisia, koska olen molemmissa projekteissa saanut itse suunnitella työni sisällön. Toki rahoitus asettaa työlle ja toimintatavoille reunaehtoja ja projektien pitää myös olla houkuttelevia potentiaalisille rahoittajille. Uskoisin kuitenkin, että työhön on syvempi ja tyytyväisempi suhde, kun toteuttaa omia suunnitelmiaan ja vaikuttaa siten merkittävästi työn sisältöön.
Opiskeluaikana pelkäsin työelämää, mutta hyvän onnen ja oman aktiivisuuteni takia olen onnistunut tekemään koulutusta vastaavaa ja mielekästä työtä suoraan valmistumisesta lähtien. Uskon, että jatkossakin työskentelen projekteissa ja niiden suunnittelu ja rahoituksen hankkiminen on paljon oman aktiivisuuden varassa. Ympäristöalan työt ovat koko ajan enemmän projektirahoituksen varassa, joten suosittelen opiskelijoille lämpimästi työkokemuksen kartoittamista projektitöistä.
Leena Karppi
Projektipäällikkö, Ekokumppanit Oy
www.ilmankos.fi